Ison Omenan parkkihallissa näimme
eräänä päivänä tyypin, jota kutsun "Helsinki-siaksi", kun en parempaa
nimeäkään keksi. Joku vanha harmaapäinen herrasmies oli ajanut epähuomiossa
väärään suuntaan parkkihallin käytävällä. Niistä joka toinen on yksisuuntainen
eri suuntaan kuin joka toinen. Minä en olisi edes huomannut koko asiaa vaan
olisin sivuuttanut tyypin aivan normaalisti kuten kaksisuuntaisella tiellä.
Helsinki-sika sen sijaan huomasi tilaisuutensa ja ohjasi autonsa suoraan vanhan
miehen auton puskuriin. Sen tehtyään hän nousi autostaan haukkumaan tuota
onnetonta vanhaa miestä. Liikenne meni lähes tukkoon sillä kaistalla. Tapahtuma
sattui melko lailla kaistan päässä, eli vanha mies ei ollut ehtinyt ajaa
pitkään väärään suuntaan. Onnistuin juuri ja juuri ohittamaan autot. Kun
odotimme kaistan päässä pääsyä risteävälle tielle, jossa kulki paljon autoja,
vanha mies alkoi Helsinki-sian pakottamana hermostuksissaan peruuttaa meitä
kohti. Oli aivan lähellä, ettei tyypin auto osunut meidän autoomme. Väistin
niin paljon kuin pystyin. Siinä vaiheessa päätykaistalle tuli tilaa, ja
pääsimme jatkamaan matkaamme. En seurannut sen pitempään vanhan miehen tuskien
taivalta hänen yrittäessään epätoivoisesti peruuttaa pois käytävästä
Helsinki-sian painostaessa edestä ja autojonon tukkiessa tien takana.
Tarina ei tarvinne lisäkommentteja.
Ihmettelen vain, mikä saa aikaan tuollaista öykkäröintiä. Vuosikymmenien
havaintojen ja elämänkokemuksen perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen,
että ilmiö näyttäisi olevan yleisempi helsinkiläisten keskuudessa kuin muualla,
varsinkin maalla asuvien keskuudessa. Purkautuuko kaupunkilaisten elinikäinen
alistuminen pikkutarkkoihin sääntöihin ja sosiaaliseen kuriin sekä yksilön
vähäpätöisyys kaupungissa tällä tavalla joidenkin häiriintyneiden henkilöiden
elämässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti